Odottaminen on tylsää

... Mutta jos odottaa kauniisti niin saa nakkeja. T:Vauhti

Terveystarkkeja

Vauhti ja Nella kävivät molemmat polvi- ja silmätarkastuksessa tammikuun alussa.

Vauhti sai puhtaat paperit molemmista (terveet silmät ja polvet 0/0) ja lisäksi merkinnän puutteellisista kiveksistä. Vatsaontelon puolelle jäänyt kives on poistettava kasvain- ja kiertymisriskin vuoksi, joten samalla poistetaan myös laskeutunut kives. Kiirettä operaatiolla ei ole, joten se on tarkoitus tehdä samalla kun otetaan luustokuvia. Selkäkuvien takia odotellaan yli kahden vuoden iän.

Nellankin näkimet olivat edelleen terveet ja kirkkaat. Nella sai polvitarkastuksen myötä myös KoiraNetiin tiedon patellaluksaatioleikkauksesta ja Nellan tulos on operoitu/0. Polvitarkastus on sen verran nopea ja edullinen, että mielelläni maksoin Nellankin tutkimuksen, jotta polvitieto on jatkossa helpommin saatavilla muualtakin kuin rotuyhdistyksen tai Lapikkaan kautta. Nellalla ei tietenkään omia jälkeläisiä ole, mutta täyssiskolla on kaksi pentuetta.

Nellan leikattuun jalkaan on kehittynyt nyt vanhemmalla iällä lihasatrofiaa eli lihaskatoa. Asennoltaan leikattu jalkahan on hieman ulkokiertoinen, joten lihaksisto on aina ollutkin vähän erilainen kuin toisella puolella. Puolieron takia Nellaa hierotaan säännöllisesti, jotta lantion alueelle ei pääsisi vinon asennon seurauksena syntymään jumeja ja kiputiloja. Syksyllä Nellalta leikattiin toisesta takajalasta kinnernivelen etupuolelta hyvälaatuinen muutos, joka piti poistaa lähinnä hankalan sijainnin takia. Leikkaushaava pääsi kuitenkin tulehtumaan ja sen jälkeen koettiinkin kaikki mahdolliset komplikaatiot mitä viisisenttisen haavan kanssa voi vain kuvitella. Tämän takia sairasloma oli vähän oletettua pidempi ja tuolloin lihaskunto pääsi selvästi heikentymään. On todella uskomatonta miten viidessä viikossa lihakset katoavat. Lihaskunnon uudelleen rakentaminen ei olekaan yhtä nopea ja helppo homma. Ei aikanaan pian kahdeksan täyttävälle lapinkoiranartulle, joka mieluummin nukkuu peiton alla, kuin lähtee lenkille pakkaseen.

Nella ja jouluturkki

Koska sää on melkein sama kuin juhannuksena, juhlii Nella joulua kesäkarvassa.

Naksuttelua ja onnistumisia

Noutokapulan pito on ehdottomasti alokasluokan tokoliikkeistä meille se vaativin. Vauhti on selvästi sitä mieltä, ettei lapinkoiraa ole luotu noutajaksi, mutta onneksi sen pari pientä aivosolua saa solmuun tekemällä helposta monimutkaista. Se ei siis pidä kunnolla noutokapulasta kiinni, eikä edes ota sitä hyvään otteeseen, vaan ottaa kevyellä otteella pariksi sekunniksi kapulan suuhun. Nyt mietin miten sen olisi pakko pitää ote parempana ja mieleen tuli että liikkeessä voisi onnistua. Liikkuminen ei ole kyllä aiemminkaan vienyt pitoa eteenpäin, koska jos minäkin liikun, alkaa kapulan heittely ja pureskelu.

Päätin siis yhdistää pitoon sen, että Vauhtin on pakko liikkua itse ja vielä keskittyä siihen. Ensin naksuttelin etujalkojen asettamisesta matalalle jakkaralle. Se on jo ennestään tuttu juttu ja sujuu reippaasti. Sitten nostin jakkaran pois ja naksuttelin kapulan nostosta maasta. Kun sain pari hyvää toistoa, laitoin jakkaran takaisin maahan. Ensin Vauhti tarjosi pelkkää jakkaralle nousua, mutta kun siitä ei saanut palkkaa se jäi selvästi pohtimaan asiaa. Siinä vaiheessa vähän tökkäsin jalalla noutokapulaa ja juuri kun Vauhti nappasi kapulan maasta, siirryin itse jakkaran toiselle puolelle. Uskomatonta oli, ettei tähän vaadittu muuta. Vauhti nappasi kapulan maasta ja tarjosi kapula suussa jakkaralle nousua. Samalla kapula pysyi hyvässä otteessa ja pystyin jopa viivyttämään palkkaa sen verran, että sitä pystyi jo pidoksi sanomaan. Saatiin heti pari hyvää toistoa, joten jätettiin tämä hautumaan myöhempää varten.

Vielä on paljon tekemistä koko pidossa, mutta nyt ote oli ainakin jo parempi. Nyt ollaan selvästi menossa eteenpäin tämän kanssa, vaikka asioiden kantaminen ei olekaan Vauhtille mitenkään luontevaa ja helppoa.

Nutun viimeinen syksy

Syksyllä 2013 Nuttu käveli melko huonosti ja teimme pitkiä hitaita metsäretkiä. Kuvia ei juuri ole noilta retkiltä, koska ei minulla ollut sydäntä kuvata ontuvaa koiraani. Onneksi kuitenkin edes muutama kännykällä otettu räpsy löytyy.

Pitoa naksutellen

Naksutin, tuo näppärä pieni apuväline. Vauhti on ehdollistettu naksuttimeen ja se yleensä tarjoaa hyvin erilaisia toimintoja. Sille on opetettu hyvällä menestyksellä naksutellen useita erilaisia asioita. Viime aikoina on kuitenkin ilmennyt ongelma, jota en ole aiemmin kohdannut.

Tässä näppärä kuvaus, miten opetetaan hyvä noutokapulan pito vain viidellä helpolla harjoituksella.

Tilanne X - Noutoesineen pito

Harjoitus 1:
1. Ota esiin namit ja naksutin.
2. Ota esiin noutokapula ja näytä sitä koiralle.
3. Aseta noutokapula koiran eteen lattialle.
4. Päätä naksauttaa, kun noutokapula nousee lattiasta sentinkin.
5. Älä naksauta vielä. Koira laittoi pään parin metrin päässä olevaan pahvilaatikkoon.
6. Odota edelleen.
7. Vain kuono pahvilaatikossa.
8. Koira pois pahvilaatikosta ja lähestyy noutokapulaa.
9. Höllennä kriteeriä pelkkään koskemiseen.
10. Koira käy maate.
11. Odota.
12. Koira nousee ylös. Paikkamakuun kesto 15 sek.
13. Pidätä hengitystä jännityksestä.
14. Koira tarttuu noutokapulaan.
15. Naksauta ja palkkaa.

Harjoitus 2:
16. Odota. Koira kertaa kohdat 5. ja 7.
17. Odota. Koira kertaa kohdat 8. ja 10.
18. Odota.
19. Koira nousee. Paikkamakuun kesto 35 sek.
20. Koira tarttuu noutokapulaan.
21. Naksauta ja palkkaa.

Harjoitus 3:
22. Odota. Koira kertaa kohdat 5. ja 7.
23. Odota. Koira kertaa kohdat 8. ja 10.
24. Odota.
25. Koira nousee. Paikkamakuun kesto 55 sek.
26. Koira tarttuu noutokapulaan.
27. Naksauta ja palkkaa.

Harjoitus 4:
28. Poista pahvilaatikko koiran ulottuvilta.
29. Koira haistelee kohtaa, jossa laatikko oli.
30. Odota. Koira kertaa kohdan 10.
31. Odota.
32. Varmista ettei koira nuku. Ei nuku, valpas ja hyvä ilme.
33. Koira nousee. Paikkamakuun kesto 1 min 20 sek.
34. Koira tarttuu noutokapulaan.
35. Naksauta ja palkkaa enemmän kuin aiemmin.

Harjoitus 5:
36. Juhli mielessäsi kun koira ei käy kohdassa jossa pahvilaatikko oli.
37. Odota. Koira kertaa kohdan 10.
38. Odota.
39. Varmista ettei koira nuku. Ei nuku, valpas ja hyvä ilme.
40. Odota.
41. Mieti pitäisikö kuitenkin tarkastaa koiran pulssi, vaikka sen silmät ovat auki.
42. Koira nousee. Paikkamakuun kesto 2 min 10 sek.
43. Koira tarttuu noutokapulaan.
44. Naksauta ja heitä loput namit koiran eteen.
45. Ota hyvä pito-ote noutokapulasta ja tao sillä itseäsi päähän.

Yhtään lapinkoiraa ei vahingoitettu tässä eläinkokeessa. Ainoa vahingoittunut asia oli ohjaajan hermorakenne.

Meidän suurin ongelma on siis tällä hetkellä se, että Vauhti ilmeisesti kuvittelee saaneensa palkan koko toimintaketjusta, eikä vain naksautuksen hetkellä tehdystä asiasta. Normaalitilanteessa siis varmistetaan tietenkin, että vahvistetiheys pysyy tarpeeksi suurena ja helpotetaan tehtävää nopeammin, jos ei ollenkaan olla menossa oikeaan suuntaan. Tässä jäin vain seuraamaan kuinka pitkään tuota paikkamakuuta tarjotaan. Maatessaan Vauhtilla oli kuitenkin koko ajan valpas ja hyvä ilme ja se selkeästi omasta mielestään suoritti asiaankuuluvaa tehtävää.

Toko ja mitä me osataan nyt

Vauhtin kanssa on tehty viime aikoina paljon lähinnä motivoivia lyhyitä harjoituksia ja jätetty tekniikan opettelu vähän vähemmälle. Vauhti oppii helposti ja nopeasti (myös ne väärät asiat, joten saa olla tarkkana), joten ei ole tekniikan kanssa pidetty kiirettä. Kyllä ne liikkeet saadaan rakennettua sitten kun vireasiat on kunnossa. Tällä hetkellä on/off-kytkin toimii turhan hyvin. Eli innostuu täysillä tekemään, mutta jokaisen palkkauksen jälkeen koiran joutuu kalastelemaan mukaan seuraavaan juttuun ihan niin kuin ei olisi vielä mitään tehtykään. "Jes, työt tehty! Nytpä sitten puuhaan jotain muuta." Toistonkestävyys on kuitenkin mun mielestä lapinkoiralle ihan kohtuullinen, mutta parhaat tulokset saa tekemällä vain sen verran toistoja, että saa yhden oikein hyvän suorituksen. Yksikin hyvä toisto tuntuu vievän taitoja eteenpäin valtavasti enemmän kuin pitkään hinkkaaminen.

Suurin ongelma Vauhtin kanssa on se, että sen mielestä suorituksen voi korvata jollain ihan muulla, jos se on hauskempi vaihtoehto. Esimerkiksi noutokapulan sijaan voi tuoda ihan mitä tahansa muuta melko irrallista, esim 50 metrin päässä oleva oranssi aurauskeppi käy ihan hyvin noutoesineeksi. Mitä nyt meinaa niska katketa, jos se ei irtoakaan maasta, kun sitä päin juoksee täysillä suu auki. Mietipä siinä sitten, että miten suhtautuisi, kun kapula makaa edelleen keskellä kenttää, mutta koira tekee muuten parhaan palautuksen ikinä. No, ei tullut nakkia aurauskeppiä vastaan.

Alokasluokan liikkeiden ulkopuolelta on tehty myös vähän pohjia ylempien luokkien liikkeisiin, joten käytännössä avon liikkeet ovat ihan samalla tasolla kuin alonkin. Siihenhän ei uusilla säännöillä tule uusia kuin ruutu, merkin kierto, liikkeestä seis/istu, nouto ja kaukoihin lisää toistoja.

Yksittäisten liikkeiden tilanne - alokasluokka:
Suurin osa liikkeistä menee tietenkin ihan eri tasolla ilman suurempaa häiriötä. Tässä listassa lähinnä ajateltua tasoa häiriössä, paitsi noutoesineen pidon kohdalla, joka nyt on ihan alkutekijöissä.

Luoksepäästävyys:
Ei ongelmia, paitsi välillä liiallinen innokkuus. Lisää palkkaa siitä, että kaikki neljä tassua ovat maan pinnassa ihmisiä tavatessa.

Paikkamakuu 1min:
Hyvällä mallilla. Tehty vaihtelevasti 15 sek - 2 min, myös pieniä pätkiä näkösuojassa. Panostettu siihen, että ilme on rento ja häntä on paikallaan. Hännänheilutus nimittäin ainakin Vauhtin kohdalla toimii propellina, joka työntää koiraa maasta irti. Makaa helposti lonkka-asennossa, mutta ei keinu puolelta toiselle valuttuaan kerran yhteen suuntaan. Nostoissa ja laskuissa ei reagoi muiden käskyihin. Pitää kuitenkin olla varmasti hereillä siihen, että ollaan tekemässä jotain eikä vaan huvikseen istuskella rivissä. Muuten ekalla laskukäskyllä saa vaan hölmistyneen "ai nyt vai?"-ilmeen.

Seuraaminen vapaana:
Hyvällä mallilla kunhan vaan saadaan kestoa lisää. Oikealle käännökset sujuvat hyvin, vasemmat vaativat vähän harjoitusta. Temponvaihdoista on tehty vähän molempia. Juoksu sujuu paremmin kuin hidas tempo, kunhan vaan itse tajuan nopeuttaa vauhtia niin että oma ensimmäinen nopea askel vie enemmän eteen kuin ylös. Jos itse vähän hypähtää nopeampaan tempoon, saa koirakin vieterit. Hitaassa vauhdissa tuppaa helposti vähän jäämään himmailemaan, että mitä jos aiotaankin pysähtyä. Suurin uhkatekijä seuraamisessa on koirakon oikea laita. Eli itselle paljon treeniä siitä, että kuinka kävellään suoraan, mikä on oikea ja mikä vasen ja kuinkas se selkä pysyisikään suorana. Vauhti on kyllä onneksi tottunut siihen, että kävelen kummallisessa kenossa koiraa kohti, eikä paineistu siitä enää niin kuin aiemmin.

Liikkeestä maahan:
Tehty melko vähän, mutta hyvällä mallilla. Nopeutta vaan lisää maahanmenoon. Liikkeestä menee reippaasti hyvään makuuasentoon ja jää siihen, ei valu lonkalle niin kuin perusasennosta maahan mennessä.

Luoksetulo:
Tulee innokkaasti hyvällä ilmeellä. Loppuasento vähän kesken, mutta hakeutuu jo hyvin oikeaan suuntaan. On tehty nyt suoraan sivulle tulona. Eteenistumisessa tuppaa törmäämään päin, joten vaihdettiin siihen, että tulisi suoraan sivulle. Tähän vaan loppuasento kuntoon ja lisää häiriötreeniä niin hyvä tulee.

Noutoesineen pito 5 sek:
Murheenkryyni, mutta tällä hetkellä vaikuttaa lupaavalta. Ongelmat on vaan oudompia kuin muissa liikkeissä ja niihin on jotenkin vaikeampi keksiä ratkaisuja. Esimerkiksi ote on paljon parempi jos itse istun maassa, kun saa jäädä pää alas. Seistessä (siis ohjaaja seisoo) kun joutuu nostamaan kuonoa ylemmäs alkaa heitellä kapulaa. Parhaat toistot n. 2 sek kuitenkin, eli kunhan vain saadaan kuntoon ote ja heittely pois niin eiköhän se siitä. Ottaa kapulan parempaan otteeseen maasta kuin kädestä, mutta tätä työstetään naksuttelemalla.

Kauko-ohjaus:
Hyvin menee. Suurin ongelma on valuminen lonkka-asentoon kun lähtee koiran viereltä. Täytyy käydä varmuuden vuoksi hierojalla, mutta tuntuu vain oppineen väärän makuuasennon, kun ei ole paikkamakuissakaan siihen kummemmin puututtu. Liikkeestä maahan menee kuitenkin ihan hyvin, joten enemmän tekniikkakysymys koin että olisi jotain jumia. Kunhan jää hyvään asentoon niin ei ongelmia. Alossa on kuitenkin vaan pari toistoa ja matka ihan minimaalinen. Tähän maahanmenotekniikkaa ja häiriötreeniä.

Estehyppy:
Loppuasento on vaiheessa. Muuten hyvä. Hyppää mielellään ja ihan hyvällä tekniikalla. Käytetty lähinnä tavallista tokoestettä, eikä rimallista avoestettä niin kuin uusissa säännöissä alokasluokassa. Kokeiltiin viimeksi hallilla agilityesteellä eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Se eroaa vain sillä, että tokon avoesteessä ei ole sivusiivekkeitä.