Jäävien jäätävät ongelmat

Vauhtin kanssa on nyt viime aikoina tahkottu jääviä liikkeitä pääsemättä sen kummemmin asiassa eteenpäin. Jostain syystä heti kun lisätään häiriötä, kaikki kolme liikkeestä pysähtymistä (seiso, istu, maahan) muuttuvat liikkeestä seisomiseksi. Ilman suurempaa häiriötä eli isolla parkkipaikalla, jossa toisessa reunassa on muita, onnistui viimeksi sekä liikkeestä vaahan, että liikkeestä istuminen tosi hyvin. Silloin kokeiltiin takapalkkaa, joka toimi mainiosti.

Eilen kokeiltiin jo auttaisiko turhauttaminen, koska kyllä Vauhti käskyt osaa. Pienessä häiriössä uusi yritys palkakatta jäämisen jälkeen on viime aikoina saanut Vauhtista irti kivan "etkö sä näe että mä teen! katso nyt että osaan ja anna jo lupa juosta palkalle!"-reaktion. Nyt tulos oli kuitenkin vaan taas paikalleen seisoskelemaan jäävä koira, ja takapalkkakin tuntui aiheuttavan vaan sen, että hiipi takana ja ennakoi pysähtymistä. Täytyy kokeilla auttaako palkan suunnan muuttaminen, ja jättää liikkeestä seisomisen harjoittelu kokonaan pois. Ja tehdä maahanmenoja muutenkin niin, että saisi maahanmenoon lisää nopeutta.

Eilen tehtiin myös häiriötreeniä perusasentoon ja paikkamakuun/kaukojen nostoihin ja laskuihin. Treeneissä oli Vauhtin lisäksi gööttipoika Jalo, jonka kanssa suoritettiin yhtä aikaa. Ensin pelkkää perusasentoaa niin että kouluttaja istui edessä maassa ja antoi häiriökäskyjä (maahan, down, tule) tai taputti/raaputti lattiaa. Melko tiheällä palkkailulla sainkin Vauhtin pitämään kivasti kontaktia. Mitä nyt kerran erehtyi tippumaan maahan väärällä käskyllä. Lisäksi otettiin vuoron perään nostoja ja laskuja. Nykyäänhän on alokasluokan paikkamakuussa yksi kerrallaan laskut ja nostot, joten tämä oli tosi hyvää harjoitusta. Yleensä Vauhti ei reagoi vieressä suorittavien käskyihin, mutta selvästi suoraan edestä tuleva ylimääräinen käsky oli vaikeampi. Etenkin, kun Vauhtin mielestä kouluttaja Elli on erityisen ihana. Vauhtin on välillä todella vaikea pysyä housuissaan, jos se kuvittelee Ellin ottavan kontaktia itseensä.

Kokeiltiin myös ruoka- ja leluhäiriöitä kentällä. Huomasi kyllä miten Vauhtille on viime aikoina rakennettu intoa leluihin. Se ei ole aiemmin välittänyt juurikaan ns. kuolleista leluista, jotka vaan makaavat kentällä, mutta nyt sen oli tosi vaikea päästä ohi kentällä olevista leluista. Jopa vaikeampi kuin avoimissa pienissä koreissa olevista ruokahoukutuksista. Näiden häiriöiden kanssa tehtiin jääviä, eli Vauhti omasta mielestään teki liikkeestä seisomista ja tarvitsi todella isoja apuja istumiseen ja maahanmenoon. Meni yllättävän hyvin vaikka piti jäädä juuri sen ihanimman lelun viereen.

PLS:n katselmus 2016 Joensuu - Sunnuntai

Sunnuntaina Vauhti osallistui Avo1 ulkomuotoluokkaan.

Seisomista oli harjoiteltu parina iltana etukäteen, mutta eihän tuo tuomarin tutkiessa malttanut olla paikallaan. Vielä kun tuomarin pöydän edessä oli joku aivan mahtava haju, johon näyttivät kyllä monet muutkin nenänsä jumittavan. Kovasti ei ole muutenkaan tuota käsittelyä harjoiteltu, kun näyttelyihin ei muuten ole kivesvian vuoksi asiaa.

Kehässä juoksemista oli myös vähän harjoiteltu etukäteen, mutta en taas tajunnut etukäteen kuinka pieniä kehät ovat. Vauhtilla on pitkä askel ja se pitää esittää ihan reipasta juoksua, jos haluaa liikkeiden näyttävän kunnollisilta. Nytkin meinasi kehän kulmat tulla vastaan, kun ei ole kummoisesti harjoiteltu pienellä ympyrällä juoksemista. Lisäksi ulkopuolella olisi ollut kaikkea niin mahtavan mielenkiintoista, että melkoista pupuloikkaa oli käännöksissä.

Vauhti sai kaikesta poukkoilustamme huolimatta kovin itsensä näköisen arvion ja yllätykseksemme tuomari sijoitti Vauhtin ykköseksi.

Arvio oli seuraavanlainen:
Erinomaiset mittasuhteet. Pienehkö uros, jolla hyvä sukupuolileima. Matalahko otsapenger. Hyvin asettuneet korvat. Erinomainen selkälinja ja hännänkiinnitys. Erinomaiset kulmaukset edessä ja takana. Hyvä raajaluusto. Liikkuu erinomaisella askelpituudella. Hyvä turkki. Piilokives.

PLS:n katselmus 2016 Joensuu - Lauantai

Vauhti osallistui Paimensukuisen lapinkoiran seuran katselmukseen Joensuussa. Nella ei päässyt jalkavaivojen vuoksi mukaan edes turistiksi. Nellan pentuna leikattu polvi on tänä keväänä oireillut enemmän kuin pitkään aikaan.

Osallistuttiin Vauhtin kanssa katselmuksessa möllitokoon ja tultiin hienosti toiseksi. (Hys siellä takarivissä, ei ketään kiinnosta oliko osallistujia vain kolme... :)) Tiesin etukäteen, että todennäköisesti häiriötä on hieman liikaa kovin erikoiseen suoritukseen, mutta kokemus teki silti meille molemmille hyvää. Jostain syystä itse jännitin aivan tolkuttomasti, vaikka tavoitekin oli lähinnä saada koiralla kiva kisanomainen treeni täysin pisteistä välittämättä.

Erityisen tyytyväinen olin paikkamakuuseen. Vauhtin viereinen koira ei jäänyt riviin vaan seuraili ohjaajaansa pois rivistä. Tämän tyyppistä häiriötä ei ole tehty pitkään aikaan treeneissä, mutta Vauhti pysyi hienosti paikallaan häiriösstä huolimatta! Liikkeen lopussa ennakoi ylösnousun ennen kuin ehdin antaa käskyä, mutta sitä ehditään hioa myöhemmin. Tärkeintä on, että pysyi hienosti paikallaan ja ilme oli reipas, mutta rauhallinen. Eikä valunut edes lonkalle niin kuin on treeneissä pidemmän aikaa tehnyt. Alkuun en puuttunut siihen, kun pysyy hyvin paikalla kun on kerran valunut yhteen suuntaan. Nyt viime aikoina on ollut pakko korjata asentoa, koska on alkanut valumaan kyljelleen myös jättäessä kaukokäskyjä varten maahan. Siinä kun valuu, on eka istumaannosto ihan mahdoton kun koko koira on ihan mutkalla.

Muuten liikkeet menivät melko sekalaisesti.
- Seuraaminen meni pääasiassa hyvin. Eniten olin tyytyväinen temponvaihtoihin, joita on harjoiteltu tosi vähän. Täyskäännöksissä koira hukkui kokonaan. Arvosana: 7,5
- Liikkeestä maahan jäi seisomaan. Toisella käskyllä maahan. Arvosana: 5
- Noutoesineen pito oli odotuksen mukeisesti ihan fiasko. Laittoi silmät kiinni ja käänsi kuonon pois. Arvosana: 0
- Kaukokäskyissä häiriintyi tosi paljon siitä kun tuomari jäi suoraan Vauhtin taakse. Jäi makaamaan ihan mutkalle, enkä saanut kontaktia korjattua ilman että kävin melkein tökkäämässä nenään ja muistuttamassa että jotain oltaisiin tekemässä. Arvosana: 5
- Luoksetulo ja hyppy menivät identtisesti, eli hukkasin koiran liikkeen lopussa ja vaati ylimääräisen käskyn että tuli sivulle. Luoksetulo 8 ja hyppy 7. Hypystä yhden lisäpisteen söi vielä todella vino perusasento lopussa.
- Kokonaisvaikutus 7 ja loppupisteet 118,5

Illalla käytiin Joensuun keskustassa kävelyllä. Nähtiin esimerkiksi Susi kosiomatkalla.

Kaikki tokokuvat on ottanut Anita Astikainen.

Tutustumista PK-lajeihin - Vauhti viestitreeneissä

Toko on viime aikoina tuntunut melkoiselta puurtamiselta, joten päätettiin kokeilla Vauhtin kanssa vähän maastolajeja. Lappalaiskoirien viestikoulutus sattui sopivasti vapaalle viikonlopulle, joten Vauhti pääsi nyt lauantaina pukeutumaan ensimmäisen kerran (lainattuun) oranssiin pk-liiviin.

Hauskaa oli päästä kokeilemaan lajia, josta ei ollut juuri minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Etukäteistietoa oli lähinnä palveluskoiraliiton lajikuvauksen verran. Vauhtille ei (melko lappalaiskoiramaiseen tapaan) tuota ongelmia irrota ohjaajasta, joten ainakin jokin asia tuntui jo ennakkoon osuvan kohdalleen. Viestihän on siitä mielenkiintoinen aluevaltaus, että siitä ei yhdelläkään lapikoiralla taida olla tulosta, eivätkä porokoiratkaan eivät ole viestiradoilla olleet esillä yhtä lukuunottamatta.

Juostava matka oli melko lyhyt kun aloittelevien koirien treenistä oli kysymys, mutta silti vähän jännitti minne Vauhtiraketti sinkoaa kun pitäisi juosta metsän puolella näköetäisyyden ulkopuolelle. Ensin kokeiltiin ihan vaan luoksetuloja tiellä, mutta ne olivat Vauhtin kanssa lähinnä nolo esitys. Herraa ei autossa kököttämisen jälkeen paljon kiinnostanut tehdä minkäänlaisia suorituksia, vaan se sinkoili haistelemaan ja tutustumaan yleisöön.

Varsinainen harjoitusmatka ei ollut paljon sataa metriä pidempi, mutta siinä päästiin jo näkemään mikä ero on kun pääsee tekemään jotain vähän hankalampaa. Ajatusta juoksemisesta heräteltiin käyttämällä toista koiraa juoksemassa ensin. Ilmeisesti tapoja aloittaa on yhtä paljon kuin harrastajiakin, mutta ainakin Vauhtille tuntui hyvin toimivan mallioppiminen. Kunhan ajatuksesta sai kiinni niin Vauhti lähti kyllä hyvin ilman, että sai rynnätä heti edellisen perään. Ja se vauhti! Nimensä mukaan pikkuotus oli kyllä uskomattoman nopea ja piti samaa tahtia yllä hyvin koko juostavan matkan myös toisella yrityksellä kun matkaa pidennettiin hieman.

Hauska oli nähdä myös eroa mukana olleisiin porokoiriin. Vauhtia vuoden vanhemmat porokoiraveljekset olivat kyllä myös hyvin motivoituneita juoksemaan, mutta suorittivat matkan selvästi rauhallisempaan tahtiin. (Näihin kyseisiin) Porokoiriin verrattuna Vauhti on vilkkaampi ja nopeampi, mutta keskittymistä löytyi kuitenkin poropojilta enemmän.

Kuva: A.Astikainen. Vauhti suorittaa luoksetuloa omaan lentävään tyyliin.

Odottaminen on tylsää

... Mutta jos odottaa kauniisti niin saa nakkeja. T:Vauhti

Naksuttelua ja onnistumisia

Noutokapulan pito on ehdottomasti alokasluokan tokoliikkeistä meille se vaativin. Vauhti on selvästi sitä mieltä, ettei lapinkoiraa ole luotu noutajaksi, mutta onneksi sen pari pientä aivosolua saa solmuun tekemällä helposta monimutkaista. Se ei siis pidä kunnolla noutokapulasta kiinni, eikä edes ota sitä hyvään otteeseen, vaan ottaa kevyellä otteella pariksi sekunniksi kapulan suuhun. Nyt mietin miten sen olisi pakko pitää ote parempana ja mieleen tuli että liikkeessä voisi onnistua. Liikkuminen ei ole kyllä aiemminkaan vienyt pitoa eteenpäin, koska jos minäkin liikun, alkaa kapulan heittely ja pureskelu.

Päätin siis yhdistää pitoon sen, että Vauhtin on pakko liikkua itse ja vielä keskittyä siihen. Ensin naksuttelin etujalkojen asettamisesta matalalle jakkaralle. Se on jo ennestään tuttu juttu ja sujuu reippaasti. Sitten nostin jakkaran pois ja naksuttelin kapulan nostosta maasta. Kun sain pari hyvää toistoa, laitoin jakkaran takaisin maahan. Ensin Vauhti tarjosi pelkkää jakkaralle nousua, mutta kun siitä ei saanut palkkaa se jäi selvästi pohtimaan asiaa. Siinä vaiheessa vähän tökkäsin jalalla noutokapulaa ja juuri kun Vauhti nappasi kapulan maasta, siirryin itse jakkaran toiselle puolelle. Uskomatonta oli, ettei tähän vaadittu muuta. Vauhti nappasi kapulan maasta ja tarjosi kapula suussa jakkaralle nousua. Samalla kapula pysyi hyvässä otteessa ja pystyin jopa viivyttämään palkkaa sen verran, että sitä pystyi jo pidoksi sanomaan. Saatiin heti pari hyvää toistoa, joten jätettiin tämä hautumaan myöhempää varten.

Vielä on paljon tekemistä koko pidossa, mutta nyt ote oli ainakin jo parempi. Nyt ollaan selvästi menossa eteenpäin tämän kanssa, vaikka asioiden kantaminen ei olekaan Vauhtille mitenkään luontevaa ja helppoa.

Pitoa naksutellen

Naksutin, tuo näppärä pieni apuväline. Vauhti on ehdollistettu naksuttimeen ja se yleensä tarjoaa hyvin erilaisia toimintoja. Sille on opetettu hyvällä menestyksellä naksutellen useita erilaisia asioita. Viime aikoina on kuitenkin ilmennyt ongelma, jota en ole aiemmin kohdannut.

Tässä näppärä kuvaus, miten opetetaan hyvä noutokapulan pito vain viidellä helpolla harjoituksella.

Tilanne X - Noutoesineen pito

Harjoitus 1:
1. Ota esiin namit ja naksutin.
2. Ota esiin noutokapula ja näytä sitä koiralle.
3. Aseta noutokapula koiran eteen lattialle.
4. Päätä naksauttaa, kun noutokapula nousee lattiasta sentinkin.
5. Älä naksauta vielä. Koira laittoi pään parin metrin päässä olevaan pahvilaatikkoon.
6. Odota edelleen.
7. Vain kuono pahvilaatikossa.
8. Koira pois pahvilaatikosta ja lähestyy noutokapulaa.
9. Höllennä kriteeriä pelkkään koskemiseen.
10. Koira käy maate.
11. Odota.
12. Koira nousee ylös. Paikkamakuun kesto 15 sek.
13. Pidätä hengitystä jännityksestä.
14. Koira tarttuu noutokapulaan.
15. Naksauta ja palkkaa.

Harjoitus 2:
16. Odota. Koira kertaa kohdat 5. ja 7.
17. Odota. Koira kertaa kohdat 8. ja 10.
18. Odota.
19. Koira nousee. Paikkamakuun kesto 35 sek.
20. Koira tarttuu noutokapulaan.
21. Naksauta ja palkkaa.

Harjoitus 3:
22. Odota. Koira kertaa kohdat 5. ja 7.
23. Odota. Koira kertaa kohdat 8. ja 10.
24. Odota.
25. Koira nousee. Paikkamakuun kesto 55 sek.
26. Koira tarttuu noutokapulaan.
27. Naksauta ja palkkaa.

Harjoitus 4:
28. Poista pahvilaatikko koiran ulottuvilta.
29. Koira haistelee kohtaa, jossa laatikko oli.
30. Odota. Koira kertaa kohdan 10.
31. Odota.
32. Varmista ettei koira nuku. Ei nuku, valpas ja hyvä ilme.
33. Koira nousee. Paikkamakuun kesto 1 min 20 sek.
34. Koira tarttuu noutokapulaan.
35. Naksauta ja palkkaa enemmän kuin aiemmin.

Harjoitus 5:
36. Juhli mielessäsi kun koira ei käy kohdassa jossa pahvilaatikko oli.
37. Odota. Koira kertaa kohdan 10.
38. Odota.
39. Varmista ettei koira nuku. Ei nuku, valpas ja hyvä ilme.
40. Odota.
41. Mieti pitäisikö kuitenkin tarkastaa koiran pulssi, vaikka sen silmät ovat auki.
42. Koira nousee. Paikkamakuun kesto 2 min 10 sek.
43. Koira tarttuu noutokapulaan.
44. Naksauta ja heitä loput namit koiran eteen.
45. Ota hyvä pito-ote noutokapulasta ja tao sillä itseäsi päähän.

Yhtään lapinkoiraa ei vahingoitettu tässä eläinkokeessa. Ainoa vahingoittunut asia oli ohjaajan hermorakenne.

Meidän suurin ongelma on siis tällä hetkellä se, että Vauhti ilmeisesti kuvittelee saaneensa palkan koko toimintaketjusta, eikä vain naksautuksen hetkellä tehdystä asiasta. Normaalitilanteessa siis varmistetaan tietenkin, että vahvistetiheys pysyy tarpeeksi suurena ja helpotetaan tehtävää nopeammin, jos ei ollenkaan olla menossa oikeaan suuntaan. Tässä jäin vain seuraamaan kuinka pitkään tuota paikkamakuuta tarjotaan. Maatessaan Vauhtilla oli kuitenkin koko ajan valpas ja hyvä ilme ja se selkeästi omasta mielestään suoritti asiaankuuluvaa tehtävää.

Toko ja mitä me osataan nyt

Vauhtin kanssa on tehty viime aikoina paljon lähinnä motivoivia lyhyitä harjoituksia ja jätetty tekniikan opettelu vähän vähemmälle. Vauhti oppii helposti ja nopeasti (myös ne väärät asiat, joten saa olla tarkkana), joten ei ole tekniikan kanssa pidetty kiirettä. Kyllä ne liikkeet saadaan rakennettua sitten kun vireasiat on kunnossa. Tällä hetkellä on/off-kytkin toimii turhan hyvin. Eli innostuu täysillä tekemään, mutta jokaisen palkkauksen jälkeen koiran joutuu kalastelemaan mukaan seuraavaan juttuun ihan niin kuin ei olisi vielä mitään tehtykään. "Jes, työt tehty! Nytpä sitten puuhaan jotain muuta." Toistonkestävyys on kuitenkin mun mielestä lapinkoiralle ihan kohtuullinen, mutta parhaat tulokset saa tekemällä vain sen verran toistoja, että saa yhden oikein hyvän suorituksen. Yksikin hyvä toisto tuntuu vievän taitoja eteenpäin valtavasti enemmän kuin pitkään hinkkaaminen.

Suurin ongelma Vauhtin kanssa on se, että sen mielestä suorituksen voi korvata jollain ihan muulla, jos se on hauskempi vaihtoehto. Esimerkiksi noutokapulan sijaan voi tuoda ihan mitä tahansa muuta melko irrallista, esim 50 metrin päässä oleva oranssi aurauskeppi käy ihan hyvin noutoesineeksi. Mitä nyt meinaa niska katketa, jos se ei irtoakaan maasta, kun sitä päin juoksee täysillä suu auki. Mietipä siinä sitten, että miten suhtautuisi, kun kapula makaa edelleen keskellä kenttää, mutta koira tekee muuten parhaan palautuksen ikinä. No, ei tullut nakkia aurauskeppiä vastaan.

Alokasluokan liikkeiden ulkopuolelta on tehty myös vähän pohjia ylempien luokkien liikkeisiin, joten käytännössä avon liikkeet ovat ihan samalla tasolla kuin alonkin. Siihenhän ei uusilla säännöillä tule uusia kuin ruutu, merkin kierto, liikkeestä seis/istu, nouto ja kaukoihin lisää toistoja.

Yksittäisten liikkeiden tilanne - alokasluokka:
Suurin osa liikkeistä menee tietenkin ihan eri tasolla ilman suurempaa häiriötä. Tässä listassa lähinnä ajateltua tasoa häiriössä, paitsi noutoesineen pidon kohdalla, joka nyt on ihan alkutekijöissä.

Luoksepäästävyys:
Ei ongelmia, paitsi välillä liiallinen innokkuus. Lisää palkkaa siitä, että kaikki neljä tassua ovat maan pinnassa ihmisiä tavatessa.

Paikkamakuu 1min:
Hyvällä mallilla. Tehty vaihtelevasti 15 sek - 2 min, myös pieniä pätkiä näkösuojassa. Panostettu siihen, että ilme on rento ja häntä on paikallaan. Hännänheilutus nimittäin ainakin Vauhtin kohdalla toimii propellina, joka työntää koiraa maasta irti. Makaa helposti lonkka-asennossa, mutta ei keinu puolelta toiselle valuttuaan kerran yhteen suuntaan. Nostoissa ja laskuissa ei reagoi muiden käskyihin. Pitää kuitenkin olla varmasti hereillä siihen, että ollaan tekemässä jotain eikä vaan huvikseen istuskella rivissä. Muuten ekalla laskukäskyllä saa vaan hölmistyneen "ai nyt vai?"-ilmeen.

Seuraaminen vapaana:
Hyvällä mallilla kunhan vaan saadaan kestoa lisää. Oikealle käännökset sujuvat hyvin, vasemmat vaativat vähän harjoitusta. Temponvaihdoista on tehty vähän molempia. Juoksu sujuu paremmin kuin hidas tempo, kunhan vaan itse tajuan nopeuttaa vauhtia niin että oma ensimmäinen nopea askel vie enemmän eteen kuin ylös. Jos itse vähän hypähtää nopeampaan tempoon, saa koirakin vieterit. Hitaassa vauhdissa tuppaa helposti vähän jäämään himmailemaan, että mitä jos aiotaankin pysähtyä. Suurin uhkatekijä seuraamisessa on koirakon oikea laita. Eli itselle paljon treeniä siitä, että kuinka kävellään suoraan, mikä on oikea ja mikä vasen ja kuinkas se selkä pysyisikään suorana. Vauhti on kyllä onneksi tottunut siihen, että kävelen kummallisessa kenossa koiraa kohti, eikä paineistu siitä enää niin kuin aiemmin.

Liikkeestä maahan:
Tehty melko vähän, mutta hyvällä mallilla. Nopeutta vaan lisää maahanmenoon. Liikkeestä menee reippaasti hyvään makuuasentoon ja jää siihen, ei valu lonkalle niin kuin perusasennosta maahan mennessä.

Luoksetulo:
Tulee innokkaasti hyvällä ilmeellä. Loppuasento vähän kesken, mutta hakeutuu jo hyvin oikeaan suuntaan. On tehty nyt suoraan sivulle tulona. Eteenistumisessa tuppaa törmäämään päin, joten vaihdettiin siihen, että tulisi suoraan sivulle. Tähän vaan loppuasento kuntoon ja lisää häiriötreeniä niin hyvä tulee.

Noutoesineen pito 5 sek:
Murheenkryyni, mutta tällä hetkellä vaikuttaa lupaavalta. Ongelmat on vaan oudompia kuin muissa liikkeissä ja niihin on jotenkin vaikeampi keksiä ratkaisuja. Esimerkiksi ote on paljon parempi jos itse istun maassa, kun saa jäädä pää alas. Seistessä (siis ohjaaja seisoo) kun joutuu nostamaan kuonoa ylemmäs alkaa heitellä kapulaa. Parhaat toistot n. 2 sek kuitenkin, eli kunhan vain saadaan kuntoon ote ja heittely pois niin eiköhän se siitä. Ottaa kapulan parempaan otteeseen maasta kuin kädestä, mutta tätä työstetään naksuttelemalla.

Kauko-ohjaus:
Hyvin menee. Suurin ongelma on valuminen lonkka-asentoon kun lähtee koiran viereltä. Täytyy käydä varmuuden vuoksi hierojalla, mutta tuntuu vain oppineen väärän makuuasennon, kun ei ole paikkamakuissakaan siihen kummemmin puututtu. Liikkeestä maahan menee kuitenkin ihan hyvin, joten enemmän tekniikkakysymys koin että olisi jotain jumia. Kunhan jää hyvään asentoon niin ei ongelmia. Alossa on kuitenkin vaan pari toistoa ja matka ihan minimaalinen. Tähän maahanmenotekniikkaa ja häiriötreeniä.

Estehyppy:
Loppuasento on vaiheessa. Muuten hyvä. Hyppää mielellään ja ihan hyvällä tekniikalla. Käytetty lähinnä tavallista tokoestettä, eikä rimallista avoestettä niin kuin uusissa säännöissä alokasluokassa. Kokeiltiin viimeksi hallilla agilityesteellä eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Se eroaa vain sillä, että tokon avoesteessä ei ole sivusiivekkeitä.