Noutokapulan pito on ehdottomasti alokasluokan tokoliikkeistä meille se vaativin. Vauhti on selvästi sitä mieltä, ettei lapinkoiraa ole luotu noutajaksi, mutta onneksi sen pari pientä aivosolua saa solmuun tekemällä helposta monimutkaista. Se ei siis pidä kunnolla noutokapulasta kiinni, eikä edes ota sitä hyvään otteeseen, vaan ottaa kevyellä otteella pariksi sekunniksi kapulan suuhun. Nyt mietin miten sen olisi pakko pitää ote parempana ja mieleen tuli että liikkeessä voisi onnistua. Liikkuminen ei ole kyllä aiemminkaan vienyt pitoa eteenpäin, koska jos minäkin liikun, alkaa kapulan heittely ja pureskelu.
Päätin siis yhdistää pitoon sen, että Vauhtin on pakko liikkua itse ja vielä keskittyä siihen. Ensin naksuttelin etujalkojen asettamisesta matalalle jakkaralle. Se on jo ennestään tuttu juttu ja sujuu reippaasti. Sitten nostin jakkaran pois ja naksuttelin kapulan nostosta maasta. Kun sain pari hyvää toistoa, laitoin jakkaran takaisin maahan. Ensin Vauhti tarjosi pelkkää jakkaralle nousua, mutta kun siitä ei saanut palkkaa se jäi selvästi pohtimaan asiaa. Siinä vaiheessa vähän tökkäsin jalalla noutokapulaa ja juuri kun Vauhti nappasi kapulan maasta, siirryin itse jakkaran toiselle puolelle. Uskomatonta oli, ettei tähän vaadittu muuta. Vauhti nappasi kapulan maasta ja tarjosi kapula suussa jakkaralle nousua. Samalla kapula pysyi hyvässä otteessa ja pystyin jopa viivyttämään palkkaa sen verran, että sitä pystyi jo pidoksi sanomaan. Saatiin heti pari hyvää toistoa, joten jätettiin tämä hautumaan myöhempää varten.
Vielä on paljon tekemistä koko pidossa, mutta nyt ote oli ainakin jo parempi. Nyt ollaan selvästi menossa eteenpäin tämän kanssa, vaikka asioiden kantaminen ei olekaan Vauhtille mitenkään luontevaa ja helppoa.
Päätin siis yhdistää pitoon sen, että Vauhtin on pakko liikkua itse ja vielä keskittyä siihen. Ensin naksuttelin etujalkojen asettamisesta matalalle jakkaralle. Se on jo ennestään tuttu juttu ja sujuu reippaasti. Sitten nostin jakkaran pois ja naksuttelin kapulan nostosta maasta. Kun sain pari hyvää toistoa, laitoin jakkaran takaisin maahan. Ensin Vauhti tarjosi pelkkää jakkaralle nousua, mutta kun siitä ei saanut palkkaa se jäi selvästi pohtimaan asiaa. Siinä vaiheessa vähän tökkäsin jalalla noutokapulaa ja juuri kun Vauhti nappasi kapulan maasta, siirryin itse jakkaran toiselle puolelle. Uskomatonta oli, ettei tähän vaadittu muuta. Vauhti nappasi kapulan maasta ja tarjosi kapula suussa jakkaralle nousua. Samalla kapula pysyi hyvässä otteessa ja pystyin jopa viivyttämään palkkaa sen verran, että sitä pystyi jo pidoksi sanomaan. Saatiin heti pari hyvää toistoa, joten jätettiin tämä hautumaan myöhempää varten.
Vielä on paljon tekemistä koko pidossa, mutta nyt ote oli ainakin jo parempi. Nyt ollaan selvästi menossa eteenpäin tämän kanssa, vaikka asioiden kantaminen ei olekaan Vauhtille mitenkään luontevaa ja helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti